Sopiiko agility chesseille?

Chessie on metsästyskoira, näin kuulee usein sanottavan. Se on totta, rotu on jalostettu
metsästykseen. Eikä tässä rodussa ole erikseen ns. näyttelylinjaisia ja metsästyslinjaisia koiria.
Chessie on kuitenkin aktiivinen koira, joka usein nauttii erilaisista tehtävistä. Chessie on myös
älykäs ja nopea oppimaan sekä lähes poikkeuksetta ahne. Toisin sanoen koira on helposti namilla motivoitavissa ja palkattavissa.

Olen harrastanut koirien kanssa agilityä yli kymmenen vuotta (pääasiassa Jack russelin kanssa,
mutta kokeillut lajia myös mm. parin chessien kanssa). Nykyisen chessien kanssa ei ollut tarkoitus juuri tätä lajia harrastaa, meillä on muita lajeja työn alla. Eräänä tammikuisena päivänä, kun oli taas kerran jäinen keli, vettä jään päällä ja suuren osan vuorokaudesta vielä pimeääkin, liukastelin koiran kanssa ulkoillessa. Ja kun sitten sähköpostiin kolahti koirakerhon jäsenkirje, jossa mainostettiin myös agilityn alkeiskurssia – tammikuussa alkava kurssi sisähallissa – huomasin innostuvani ajatuksesta ja ilmoittauduin mukaan.

Alkeiskurssista oli aloitettava, vaikka laji on minulle tuttu. Mutta koiralleni laji oli aivan uusi. Koirankin pitää tutustua lajiin, oppia tuntemaan erilaisia esteitä, nähdä ja kokeilla miten niiden kanssa toimitaan. Eikä tietenkään riitä, että koira oppii agilityn esteet. Kyse on tässäkin lajissa ihmisen ja koiran yhteistyöstä. Niinpä koirakkona opettelimme tätäkin asiaa yhdessä. Mitä sanoja käytän ja erityisesti millaisella kehonkielellä ohjaan koiraa oikeaan suuntaan. Miten ohjaan ja missä kohtaa palkitsen, jotta koira ymmärtää mistä on kyse. Miten motivoin koiraani ja mistä palkitsen sitä (jotta en vahingossa palkitse väärään aikaan eli väärästä toiminnasta). Samalla koira oppi entistä paremmin lukemaan minua, miten kehoni liikkuu ja mitä sillä tarkoitan. Mistä tulee palkkaa, mitä haluan. Tämä laji on yhteispeliä. Ja juuri yhteistyöstä ihmisensä kanssa chessiet yleensä nauttivat suuresti.

En asettanut suuria tavoitteita agilityn alkeiskurssillemme, meille se oli lähinnä oheistoimintaa talven liukkaimpana aikana. Kymmenen viikon aikana opimme kuitenkin paljon itsestämme ja toisistamme sekä tietysti agilitystä. Kurssin loppupuolella juoksimme jo lyhyitä radanpätkiä yhdessä. Koira hyppi esteiden yli, rynnisti putkeen ja kiipesi puomille. Olimme tutustuneet muihin koirakoihin ja kumpikin saaneet uusia ystäviä. Koirillekin on tärkeää päästä tapaamaan toisia
koiria. Yhteistyömme kehittyi ja nautimme molemmat yhdessä tekemisestä. Lajina agility myös kehittää koiran kehon hallintaa, tasapainoa, ketteryyttä ja nopeutta. Näitä ominaisuuksia koirat voivat hyödyntää monessa lajissa, myös metsästyksessä.

Koirani oli parivuotias, innokas ja energinen. Siihen myös tarttui herkästi toisten koirien mielialat, erityisesti kiihtyneet koirat saivat minunkin koirani käymään kierroksilla. Viereisellä kentällä harjoitteli edistyneempiä koiria. Ne juoksivat, vinkuivat, haukkuivat ja joku joskus turhautuneena vähän rähisikin. Jokainen agilityä harrastanut tietää, että kentällä on yleensä yksi koirakko kerrallaan. Ja suuri osa ajasta menee omaa vuoroa odotellessa. Agilityhallilla suurin haaste olikin se, että tunnelma aidan toisella puolella ja käytävillä oli välillä hyvin kiihtynyt. Otin haasteen vastaan. Päätin, että tämä ei ole ongelma, vaan tilaisuus harjoitella. Koiria voi opettaa monella eri tavalla ja tapoja voi vaihdella tilanteen mukaan. Otin tavoitteeksi koiran rauhoittumisen kiihtyneestä ympäristöstä huolimatta. Menetelmäksi tässä kohtaa valikoitui ns. Capturing. En siis antanut koiralleni mitään käskyä. Odotin vain, että koira itse rauhoittuu ja menee maahan. Ja silloin palkkasin koiraa välittömästi. Chessiet oppivat nopeasti ja ovat yleensä ahneita, niin minunkin koirani. Jo muutaman toiston jälkeen koirani ymmärsi mistä on kyse ja rupesi tarjoamaan tätä käytöstä. Menen maahan ja rauhoitun, saan namin. Tehokasta!

Kymmenessä viikossa ehdimme tehdä riittävästi toistoja, jotta käytöksestä tuli luontevaa. Se myös siirtyi muihin treeneihin. Kun minä pysähdyin ja odotin (mitään ei tapahtunut koiran mielestä), koira asettui viereeni makaamaan rennosti. Tämä ei ehkä ollut agility kurssin tavoitteena, mutta meille tämä oli parasta antia tuolta kurssilta.

Palaan vielä otsikon kysymykseen sopiiko agility chesseille. Myönnetään, että jos tavoitteena on SM tason agility kilpailut, niin chessie ei ehkä ole optimaalisin rotu tähän tarkoitukseen. Mutta harrastuksena agility on mielenkiintoinen ja monipuolinen. Monet koirat pitävät siitä, epäilemättä myös monet chessiet. Kysymys pitäisikin ehkä esittää niin, että sopiiko agility minulle ja koiralleni, meille yhdessä. Haluanko kehittää omia taitojani ja harrastaa koirani kanssa tätä lajia. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti erilaisia lajeja koiran kanssa, myös agilityä.

Outi Grönberg