Chessie MEJÄ-kokeissa
Tässä on Ruska 5v. Ruska käy käytännön metsällä, kyyhkyssä ja sorsalla sekä
muutaman kerran kesässä mejäkokeissa. Ruska on ajautunut kokeisiin perheen
vanhemman koiran siivellä, ensin mukana purkamassa jälkiä ja siitä vähitellen
itsekin jäljestäen.
Ruska on eleetön ja totinen työskentelijä. Riista- ja saalisvietti on alun pitäen
ollut sillä vahva ja välillä tuore sorkanjälki tai jaloista lähteneet linnut ovat
vieneet mennessään. Iän ja kokemuksen myötä suoritusvarmuus ja ohjaajan
luotto koiraan on parantunut. Silti, alkumakuulta lähdettäessä on tehtävä
edelleen kerrottava sille selkeästi ja mentävä ohjauskrepille erittäin lyhyellä
liinalla: myös vauhti ja innostus ovat kasvaneet ja jos ohjaaja ei pidä varansa,
Ruska saattaa singahtaa alkumakuulta mihin tahansa suuntaan, aivot kun
ehtivät tehtävään mukaan hieman viiveellä.
Olemme käyneet mejäkokeissa myös Ruotsissa ja Norjassa. Molempiin
kokeisiin ilmoittaudutaan sähköisesti ja kokeet ovat ns. valmisjälkikokeita,
koemaksut ovat olleet 50–60€. Molemmissa kokeissa jäljet ovat noin 600 metrin
pituisia ja niissä on katkoja sekä suoralla osuudella että kulmalla. Kaato (hirven,
peuran, kauriin tai villisian sorkka) on jätetty jo jälkeä tehtäessä paikalleen, se
on sidottu puuhun, jotta mikään eläin ei vie sitä yön aikana. Veretykset voivat
olla pisaramaisia ja tehty erityisillä veretyskengillä.
Ruotsissa jäljen alku pitää löytää itse tuomarin osoittamalta alueelta ja jäljen
lopussa tuomari pysäyttää koiran, ampuu ”lopetuslaukauksen” ja sen jälkeen
koiran tulee jatkaa jäljestystä kaadolle. Jäljellä on vedetty myös sorkkaa
veretyksen lisäksi.
Norjassa jäljen alku osoitetaan ja se on merkitty krepillä. Alun jälkeen on turha
yrittää etsiä merkkejä maastosta, sillä niitä ei ole: tuomari/opas seuraa GPS:n
avulla pysytäänkö oikealla jäljellä. Jälki voi lähteä ihan maantien vierestä ja
kulkea esim. eläinten laidunten tai ruokintapaikkojen läpi ja erilaisten
rakennusten vierestä. Norjassa ollaan erityisen tarkkoja jäljestysvauhdista: sen
tulee olla hidas.
Ruska suoriutui molempien maiden kokeista hyvin. Ruotsissa se innostui
laukauksesta ja kompuroi kaadon (sorkan) yli huomaamatta sitä ja jatkoi
innokasta touhotusta nenä maassa: taisi hetken ajatella olevansa lintumetsällä
ja etsi laukauksen jälkeen lintuja. Kun niitä ei löytynyt, ajatus palasi
jäljestystehtävään ja sorkkakin löytyi. Norjassa riekot lähtivät jaloista, juuri pahasti katkokulman kohdalla, mutta hetken pyörimisen jälkeen jäljen jatko löytyi. Erikoisuutena oli veretyksessä käytetty poron veri.
Ruska saavutti valioitumiseen vaadittavan kolmannen mejä VOI1-tuloksen
Suomessa toukokuussa 2025. Samalla se valioitui Ruotsin ja Norjan
jäljestysvalioksi, saavuttaen Pohjoismaiden jäljestysvalion arvon.
Saana Vuorinen