Chessie lapsiperheessä?
Kokemuksia chesapeakelahdennoutajista lapsiperheissä
Chesapeakelahdennoutajien omistajilta kysyttiin miten he ovat kokeneet chessien ja lasten yhteiselon. Kokemusten perusteella chessien suhtautuminen lapsiin on pääosin myönteistä. Koiria kuvataan lasten seurassa kiinnostuneiksi, omaehtoisesti läheisyyteen hakeutuviksi, pitkäpinnaisiksi, rauhallisiksi, leikkisiksi ja joissakin tilanteissa myös suojeleviksi. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, ja erityisesti pentuvaihe sekä koiran ja lasten yhteisten sääntöjen ja rajojen opettaminen korostuvat kokemuksissa.
Kokemuksia on niin pienten lasten, kouluikäisten, teini-ikäisten kuin lastenlastenkin kanssa.
Koirien on kuvattu:
– hakeutuvan mielellään lasten läheisyyteen
– olevan kiinnostuneita lasten tekemisistä ja leikeistä
– suhtautuvan pääsääntöisesti lapsiin uteliaasti ja iloisesti
– olevan lasten kanssa rauhallisia ja pitkäpinnaisia
– odottavan rauhallisesti esimerkiksi lasten antaessa herkkuja tai pyytäessä koiraa tekemään temppuja
– hyväksyvän läheisenkin kanssakäymisen tuttujen lasten kanssa
– kohtelevan pieniä lapsia joissakin tapauksissa erityisen rauhallisesti ja varovaisesti
Eräässä perheessä koira on elänyt 8- ja 9-vuotiaiden lasten kanssa, minkä lisäksi kodissa on käynyt runsaasti lasten kavereita ja järjestetty esimerkiksi lastensyntymäpäiviä. Kokemukset ovat olleet hyviä eikä merkittäviä ongelmia ole ilmennyt. Koiran ja lasten yhteistä toimintaa on ohjattu ja valvottu aktiivisesti ja yhdessäololle sekä leikeille on luotu selkeät ja turvalliset rajat.
Toisessa perheessä kokemusta on seitsemästä, iältään 2–14-vuotiaasta lapsenlapsesta. Koira ei purrut lapsia voimakkaasti edes pentuna eikä sillä ole ollut tapana hyppiä lapsia vasten. Koira pitää lapsista ja osallistuu mielellään heidän leikkeihinsä. Aikuinen on kuitenkin mukana erityisesti silloin, kun seurassa on pieniä lapsia.
Myös perheessä, jossa lapset olivat koiran tullessa 2-, 4- ja 6-vuotiaita, yhteiselosta on jäänyt pääosin myönteisiä kokemuksia.
Joidenkin koirien käytöksessä näkyy selvästi, että ne mieltävät lapset osaksi omaa perhettä tai ”laumaa”. Koira saattaa esimerkiksi aamulla ja illalla käydä ensimmäiseksi tervehtimässä lapset ikään kuin varmistaakseen, että kaikki ovat paikalla.
Joissakin tilanteissa koira on asettunut lasten läheisyyteen tarkkailemaan ympäristöä. Esimerkiksi lasten leikkiessä leikkimökissä koira on voinut asettua oven ulkopuolelle makaamaan ja seuraamaan tilannetta.
Yhdessä perheistä teini-ikäisen ja koiran välillä ei ole erityisen läheistä tai aktiivista suhdetta, vaikka koira selvästi pitää nuorta tärkeänä osana perhettä.
Pääsääntöisesti koirat vaikuttavat kokevan asemansa perheessä lapsia korkeammaksi. Tästä huolimatta ne voivat olla erittäin hyviä perhekoiria. Useissa kokemuksissa aikuiset ihmiset, tai erityisesti yksi aikuinen, ovat kuitenkin koiralle selkeimmät auktoriteetit ja tärkeimmät ihmiset.
Pentuvaihe nousi kokemuksissa selvästi haastavimmaksi ajanjaksoksi.
Osa pennuista on ollut hyvin vilkkaita, innokkaita ja voimakkaasti suullaan toimivia. Pentu saattaa purra lapsia, tarttua vaatteisiin tai mennä tilanteisiin ”hampaat edellä”. Eräässä perheessä pentuvaihetta kuvattiin hyvin vauhdikkaaksi, vaikka tilanteita pyrittiin ennakoimaan ja aikuiset olivat tarkkana.
Toisessa kokemuksessa perheen lapset olivat pentuvaiheen aikana 2- ja 4-vuotiaita ja pentu puri paljon. Tilanne helpottui kuitenkin huomattavasti noin 4–5 kuukauden iässä.
Noin puolivuotiaallakin pennulla voi edelleen esiintyä lasten kanssa riehumista ja puremista, erityisesti juoksuleikkien yhteydessä. Tilanne voi kuitenkin koulutuksen ja iän myötä helpottua. Myös lapset oppivat ajan myötä ennakoimaan koiran käytöstä. Esimerkiksi riehumisen alkaessa juokseminen voidaan lopettaa välittömästi ja kutsua aikuinen paikalle.
Eräässä kokemuksessa lapsi oli juuri täyttänyt kuusi vuotta pennun tullessa perheeseen. Alkuvaiheessa sekä lapselta että aikuisilta vaadittiin kärsivällisyyttä, koska pentu oli erittäin innokas ja käytti paljon hampaitaan. Noin puolentoista vuoden kuluttua lapsesta ja koirasta oli tullut erittäin hyvät ystävät. He harjoittelivat yhdessä erilaisia asioita ja lapsi osallistui lapsen tasoisesti koiran kouluttamiseen ohjatusti. Koira vaikutti myös ymmärtävän, että lapsi on nuori ja että hänen kanssaan toimitaan eri tavalla kuin aikuisen kanssa.
Leikit voivat kuitenkin joskus muuttua liian rajuiksi. Tätä on havaittu erityisesti hieman isompien lasten kanssa. Juokseminen ja lasten kiihtyminen voivat puolestaan nostaa myös nuoren koiran virettä nopeasti. Tästä syystä aikuisella on tärkeä tehtävä seurata leikkiä ja keskeyttää se tarvittaessa.
Vieraat lapset ja lasten kaverit. Oman perheen lasten ja vieraiden lasten välillä voi olla koiran näkökulmasta merkittävä ero.
Koira saattaa mennä hyvin lähelle ja kiihtyä tervehtimistilanteesta, mikä voi puolestaan innostaa tai pelästyttää lasta. Joissakin tilanteissa koirien kerrottiin myös kiihtyessään pelästyttäneen tai kaataneen lapsia. Tämän vuoksi kaikki omistajat eivät päästä koiraa vapaasti vieraiden lasten lähelle, vaikka koira olisi lapsista erittäin kiinnostunut.
Pääsääntöisesti koettiin hyväksi käytännöksi, etteivät lapset saaneet tuoda kavereita kotiin ilman aikuisen läsnäoloa. Sääntöä lievennettiin lasten tultua teini-ikään.
Vauvat ja lastenvaunut. Kokemukset vauvoista ovat pääosin myönteisiä. Useita koiria on kuvattu vauvoja kohtaan helliksi ja suojeleviksi.
Vauvaan tutustuttaminen kannattaa kuitenkin tehdä rauhallisesti. Eräässä kokemuksessa koira reagoi aluksi vauvan voimakkaaseen itkuun siten, että se vaikutti tulkitsevan tilanteen uhkaavaksi ja halusi ”pelastaa” aikuisen itkevältä vauvalta. Koira kuitenkin tottui vauvaan nopeasti.
Joissakin tapauksissa koira myös vartioi lastenvaunuja. Kokemuksen mukaan koira ei reagoinut tarpeettomasti kaikkiin vastaantulijoihin, mutta esimerkiksi vapaana liikkuvat koirat tai päihtyneet ihmiset eivät päässeet vaunujen lähelle. Tällaisessa käytöksessä on tärkeää huomioida koiran hallittavuus ja aikuisen vastuu tilanteesta.
Yksi kokemuksissa vahvimmin toistuvista asioista on molemminpuolisten rajojen merkitys. Sekä koiran että lapsen tulee oppia, millainen käyttäytyminen on sallittua. Aikuisen tehtävänä on opettaa ja valvoa näitä sääntöjä.
Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että koiralla on oikeus omaan rauhaan. Lasten ei tulisi häiritä koiraa tilanteissa, joissa koiralle voisi syntyä tarve puolustaa itselleen tärkeää asiaa/resurssia.
Useissa perheissä ehdottomana sääntönä on ollut, ettei koiraa häiritä:
– ruokakupilla
– luiden tai muiden arvokkaiden resurssien kanssa
– levätessä tai vetäytyessä omaan rauhaan
– muissa tilanteissa, joissa koira selvästi tarvitsee tilaa
Muina tärkeinä sääntöinä:
– sisällä ei riehuta/leikitä
– koiraa ei saa ahdistaa nurkkaan tai tilanteeseen missä sillä ei ole mahdollisuutta poistua
Ajatuksena on, ettei koiraa tarkoituksellisesti aseteta tilanteeseen, jossa sen pitäisi puolustaa omaansa. Samalla myös koiralle opetetaan, ettei lapseen kohdistuva liian raju käyttäytyminen ole hyväksyttävää. Aikuisten tulee määrittää selkeästi, mitä kummaltakin osapuolelta sallitaan.
Lähes kaikissa kokemuksissa korostuu aikuisen merkitys.
Vaikka koira olisi lähtökohtaisesti erittäin hyvä lasten kanssa, aikuisen vastuulla on:
– valvoa erityisesti pienten lasten ja koiran yhteistä tekemistä
– ennakoida koiran kiihtymistä
– keskeyttää liian rajut leikit
– opettaa lapselle koiran oikea käsittely
– opettaa koiralle lapsen kanssa toimimisen rajat
– huolehtia siitä, että koiralla on riittävästi mahdollisuuksia vetäytyä rauhalliseen, omaan tilaansa lepäämään ja olemaan omissa oloissaan
– estää tilanteet, joissa lapsi tai koira joutuu kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen
Hyvä yhteiselo ei siis synny ainoastaan koiran luonteesta, vaan myös siitä, miten aikuiset ohjaavat sekä koiraa että lapsia.
Vastauksissa korostuu, että chessie ei lähtökohtaisesti ole koira, jota lapsi voi ulkoiluttaa ilman aikuisen läsnäoloa. Vaikka yksilö olisi lasten kanssa erittäin hyvä, se ei välttämättä tarkoita, että lapsen tai nuoren olisi turvallista ulkoiluttaa koiraa yksin.
Erään yksilön kokemuksen perusteella koiraa kuvattiin selvästi ”aikuisten koiraksi”, eikä edes kahdeksasluokkalaista nuorta päästettäisi sen kanssa yksin lenkille.
Tässä on hyvä erottaa toisistaan koiran suhtautuminen lapsiin ja koiran fyysinen hallittavuus. Suurikokoinen, voimakas tai voimakkaasti ympäristöön reagoiva koira voi olla erinomainen perhekoira, vaikka sen ulkoiluttaminen kuuluisi aikuiselle.
Vaikka valtaosa kokemuksista on myönteisiä, joukossa on myös haastavia kokemuksia.
Perheessä oli ollut useita koiria. Kaikki olivat olleet helliä ja suojelevia vauvoja kohtaan. Yhtä yksilöä lukuun ottamatta.
Yksi koira ei sietänyt pieniä lapsia, erityisesti silloin, kun lapset ryömivät tai konttasivat lattialla. Käytös alkoi aikana, jolloin koiralla oli voimakkaita kipuja. Ongelma kuitenkin jatkui hoidoista ja lääkityksestä huolimatta koko koiran elämän ajan.
Myös kodeista, joissa ei ole omia lapsia, on saatu kokemuksia koirien suhtautumisesta lapsiin.
Erästä koiraa kuvattiin hyvin rauhalliseksi ja rakastavaksi muiden ihmisten lasten seurassa. Koulun läheisyydessä asuessaan se nautti koululaisten seurasta ja rapsutuksista.
Toinen koira puolestaan on ollut pennusta lähtien erittäin kiinnostunut esimerkiksi ohikulkevista lastenvaunuista. Kyseinen koira on luonteeltaan hieman rajumpi, minkä vuoksi aikuisen tulee huolehtia siitä, ettei innokkuus esimerkiksi aiheuta lapsen kaatumista.
Vastauksissa kuvattiin myös koiria, jotka ovat saaneet elämänsä aikana hyvin vähän kokemuksia lapsista. Tällaiselle koiralle lapset voivat näyttäytyä erikoisesti käyttäytyvinä ja vaikeasti ennakoitavina ”mini-ihmisinä”. Koira saattaa suhtautua lapsiin epäluuloisesti ja esimerkiksi haukkua heitä voimakkaasti. Tällaisia yksilöitä ei voida pitää luotettavina lasten läheisyydessä ilman aikuisen tarkkaa valvontaa ja tilanteiden hallintaa. Tämä korostaa varhaisten, hallittujen ja myönteisten lapsikokemusten merkitystä, mutta myös sitä, ettei koiraa tule pakottaa lasten läheisyyteen, jos se kokee tilanteen vaikeaksi.
Yksilöllisiä eroja voi esiintyä myös siinä, kuinka paljon koira sietää lapsen käyttäytymistä. Eräässä perheessä 9-vuotias, koirien kanssa jo ennestään kokenut ja tottunut lapsi innostui perheen uudesta koirasta voimakkaasti. Lapsen ja perheen aikaisempien koirien välillä ei ollut ollut haasteita, joten tilanne tuli aikuisille yllätyksenä.
Lapsen voimakas innostuminen muuttui käytännössä koiran kiusaamiseksi: koiran henkilökohtaiseen tilaan mentiin yllättäen, sitä halattiin ja väänneltiin, sen kanssa ryhdyttiin painimaan ja sitä kiihdytettiin juoksemaan ja riehumaan. Tilanne oli koiran näkökulmasta epäreilu, vaikka koira sietikin lapsen toimintaa yllättävän hyvin.
Kokemus korostaa sitä, ettei edes koiriin tottuneen ja jo kouluikäisen lapsen voida automaattisesti olettaa osaavan säädellä omaa innostumistaan uuden koiran kanssa. Aikuisen vastuulla on seurata myös lapsen käyttäytymistä ja puuttua tilanteeseen ennen kuin koira joutuu sietämään liikaa. Koiran hyvää sietokykyä ei tule käyttää perusteena sille, että lapsen annetaan jatkaa koiraa kuormittavaa toimintaa.
Koiran vanhetessa ja yhteisten toimintatapojen vahvistuessa tilanteiden hallinta helpottui myös koiran osalta: koira pystyttiin kutsumaan pois kiihdyttävästä tilanteesta. Tämä toi aikuiselle lisäkeinon tilanteiden katkaisemiseen, vaikka ensisijainen vastuu lapsen toiminnan rajaamisesta säilyi edelleen aikuisella.
Kokemusten perusteella chesapeakelahdennoutajat voivat sopia erittäin hyvin lapsiperheisiin. Niitä kuvataan usein lapsista kiinnostuneiksi, läheisyyteen hakeutuviksi, leikkisiksi ja pitkäpinnaisiksi sekä oman perheen lapsista huolehtiviksi. Rodusta riippumatta yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, ja käyttäytymiseen vaikuttavat muun muassa temperamentti, sosiaalistuminen, aikaisemmat kokemukset sekä terveydentila ja mahdollinen kipu.
Erityisesti pentuvaihe voi vaatia aikuisilta paljon ennakointia ja johdonmukaista ohjausta. Pennun pureminen, riehuminen ja voimakas innostuminen voivat korostua esimerkiksi lasten juostessa ja leikkiessä.
Hyvä lapsen ja koiran välinen suhde rakentuu molemminpuolisesta kunnioituksesta ja selkeistä rajoista. Lapselle opetetaan koiran asianmukaista kohtelua ja koiralle hyväksyttävää tapaa toimia lasten kanssa. Vastuu turvallisesta ja toimivasta yhteiselosta kuuluu aina aikuiselle.