Chessie kaupunkiin?

Aiemmin olisin vastannut kysymykseen chessien kaupunkiasumisesta, että voihan chessien kanssa toki asua kaupungissa, mutta kyllä se mielestäni kuuluu paremmin maalle tai ainakin omakotitaloon. Sitten muutin itse chessien kanssa kerrostaloon keskelle kaupunkia ja käsitykseni asiasta on muuttunut.

Kerrostaloasumisessa olen huomannut ennen kaikkea sen, että koiran kanssa tulee oltua aivan eri tavalla tekemisissä. Koiraa ei voi vain laskea ovesta ulos asioilleen, vaan sen kanssa täytyy oikeasti lähteä ulos joka pissalenkille.

Samalla koiraa tulee myös tarkkailtua eri tavalla. Kun sille haluaa mahdollistaa luonnollisen liikkumisen ja riittävän askelpituuden, tulee väistämättä seurattua sitä, miten se liikkuu ja käyttää kehoaan. Mahdolliset jäykkyydet ja jumit huomaa herkemmin. Myös niinkin arkiset asiat kuin virtsan ja ulosteen määrä ja laatu tulevat huomioiduiksi aivan eri tarkkuudella kuin silloin, kun koiran voi vain päästää pihalle tarpeilleen.

Kaupunki tarjoaa ympäristösosiaalistamista joka päivä

Vaikka maallakin tuli tietenkin tehtyä lenkkejä, kaupunkilenkillä tapahtuu aivan eri määrä asioita. Päivittäin vastaan tulee ihmisiä ja hyvin erilaisia koiria: fleksissä sinkoilevia, paikalleen pysähtyviä tuijottajia, vaanijoita ja räyhääjiä. Lisäksi on citykaneja, pyöräilijöitä, juoksijoita, lapsia, kaupparobotteja, ruuhkaa, lehtipuhaltimia, skuutteja ja ties mitä muuta.

Äänimaailmakin on täysin erilainen. Kaupunki ei oikeastaan koskaan ole täysin hiljaa. Rappukäytävässä kulkee ihmisiä, ovet käyvät, kadulla ajaa autoja, roska-auto kolistelee aamulla ja jossain tapahtuu lähes aina jotakin.

Chessien kaltaiselle ympäristöään tarkkailevalle koiralle tämä tarkoittaa ennen kaikkea yhden tärkeän taidon harjoittelemista: kaikkeen ei tarvitse reagoida.

Myös käsitys reviiristä joutuu kaupungissa aivan uudenlaiseen tarkasteluun. Maalla chessien käsitys omasta valtakunnastaan tuppaa helposti olemaan, että kaikki, mitä aurinko koskettaa, on minun. Kerrostalossa rajat täytyy määritellä paljon tarkemmin. Tämä asunto on meidän. Se, mitä ikkunasta näkyy, ei ole. Rappukäytävä ei ole. Eikä rappukäytävästä kuuluva ääni tarkoita, että koiran pitäisi tehdä asialle jotakin.

Pennun kanssa olenkin alkanut pitää kaupunkia yllättävän hyvänä ympäristönä. Kaupunki tarjoaa valtavan määrän arkisia ärsykkeitä ja tilanteita, joihin pennun täytyy oppia suhtautumaan neutraalisti. Oikein annosteltuna kaupunki tarjoaa chessie-pennun ympäristösosiaalistamiseen todella monipuoliset mahdollisuudet.

Vanhalle koiralle muutos voi olla paljon suurempi

Vanhan koiran kohdalla kokemus on ollut toisenlainen. Jatkuvaan rauhaan ja väljyyteen tottuneelle koiralle kaupunkiin muuttaminen voi olla selvästi kuormittavaa.

Kun koira on koko elämänsä tottunut siihen, että ympäristössä tapahtuvilla asioilla yleensä on jokin merkitys, ei olekaan aivan helppoa hyväksyä, että nyt ympärillä tapahtuu jatkuvasti asioita, joista ei tarvitse olla vastuussa eikä edes ajan tasalla.

Siinä missä pentu voi kasvaa pitämään hissin ääntä, rappukäytävän askelia, liikennettä ja ohikulkevia ihmisiä täysin yhdentekevinä, vanha koira joutuu muuttamaan jo vakiintunutta käsitystään siitä, mihin ympäristössä kannattaa kiinnittää huomiota ja ennen kaikkea mihin ei.

Kaupungin harrastustarjonta on ollut positiivinen yllätys

Yksi kaupunkiasumisen suurimmista eduista on ollut koiraharrastusten määrä ja saavutettavuus. Useampana iltana viikossa olisi mahdollista lähteä esimerkiksi noseworkiin, rally-tokoon, tokoon, palveluskoiratreeneihin, koiratanssiin, koiran fysiikkatunnille, doboon tai muihin ohjattuihin harjoituksiin pääasiallisesti hallille.

Sellaiset treenit, jotka pitkien välimatkojen vuoksi olivat aiemmin harvinaisempaa herkkua, ovat nyt osa tavallisen arki-illan mahdollisuuksia.

Samalla tilanne on tavallaan kääntynyt päälaelleen.

Maalla asuessa metsä, maastossa liikkuminen ja vapaanaolo olivat helposti osa tavallista arkea, kun taas ohjattuihin treeneihin lähdettiin harvemmin ja usein pitkän matkan päähän. Kaupungissa chessieillä voi olla arki-iltaisin hallitreenejä ja muita harrastuksia, ja viikonloppuisin lähdetään metsään.

Metsästys, verijälki ja vapaana liikkuminen metsässä ovat edelleen viikoittainen osa chessien perusarkea. Kaupunkiasuminen ei poista niiden merkitystä – oikeastaan päinvastoin. Ne täytyy vain järjestää tietoisemmin, koska metsä ei enää ala kotiovelta.

Samat taidot, erilainen ympäristö

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö maalla asuvalle chessielle pitäisi opettaa aivan samoja taitoja. Tietenkin pitäisi.

Myös maalla elävän koiran olisi hyvä osata suhtautua neutraalisti vieraisiin ihmisiin ja koiriin, liikenteeseen, ääniin, erilaisiin alustoihin, rakennuksiin ja muihin ympäristön ilmiöihin. Ero on ehkä siinä, että maalla ihminen voi päästä näissä asioissa arjessa helpommalla, kun ympäristö ei tarjoa ärsykkeitä samalla tavalla joka päivä. Toisaalta kun tottumaton koira sitten kohtaa näitä ärsykkeitä, voi koiralla ja sitä kautta ohjaajalla olla haastavat paikat.

Toisaalta kaupungissa joutuu näkemään enemmän vaivaa niiden asioiden eteen, jotka maalla tulevat lähes itsestään. Metsään pitää lähteä erikseen. Vapaana liikkumiselle pitää löytää turvallinen paikka. Rauhaa, tilaa ja mahdollisuutta liikkua luonnossa täytyy järjestää.

Kaupungissa harjoittelulta ei oikeastaan voi välttyä. Heti kun kotiovesta astutaan ulos, ympäröivä maailma alkaa vaatia koiralta erilaisia taitoja ja itsesäätelyä. Myös sisätiloissa koiran käyttäytymiselle asetetaan monenlaisia odotuksia. Sen pitäisi olla melko hillitty ja rauhallinen, ja mielentilan pitäisi pysyä hallinnassa etenkin taloyhtiön hiljaisuuden aikana, iltakymmenestä aamuseitsemään. Silloin ei oikein sovi hakata hännällä lattiaa tai seiniä, kopistella ympäriinsä tai riehua äänekkäästi lelun kanssa.

Kerrostaloasuminen asettaa siis koiralle aivan omanlaisensa vaatimukset myös äänien ja muun asumisesta syntyvän häiriön suhteen. Nykymaailmassa koiran pitäisi välillä tuntua olevan lähes huomaamaton – äänetön, hajuton ja mahdollisimman vähän ympäristöään häiritsevä. En tiedä, onko se kohtuullinen asia. Ainakin itselleni se aiheuttaa jonkin verran stressiä ja painetta siitä, miten koiran pitäisi käyttäytyä ja kuinka paljon tavallista koiramaista elämää uskaltaa antaa kuulua ja näkyä.

Ehkä kysymys ei lopulta olekaan siitä, missä chessie asuu

En enää ajattele, että chessie automaattisesti tarvitsee maaseudun tai omakotitalon voidakseen hyvin. Kerrostalo keskellä kaupunkia voi olla sille oikein hyvä koti.

Kaupunki ja maaseutu vain tarjoavat hieman erilaiset lähtökohdat koiran arjelle.

Maalla metsä, tila, rauha ja vapaa liikkuminen ovat usein helposti saatavilla, mutta monipuolista ympäristöharjoittelua ja ohjattuja harrastuksia täytyy ehkä hakea kauempaa. Kaupungissa ympäristösosiaalistaminen ja harrastusmahdollisuudet tulevat lähes kotiovelle, mutta metsä, vapaanaolo ja luonnonrauha täytyy järjestää erikseen.

Lopulta ratkaisevampaa kuin postinumero tai asumismuoto taitaa olla se, millainen arki koiralle rakennetaan.

Chessie tarvitsee edelleen metsää, laajaa sosiaalistusta, liikettä, tekemistä, lepoa ja mahdollisuuksia käyttäytyä rodulle luontaisella tavalla.