Chessie ja pelastuskoiraharrastus
Kirsu Moilanen ja Bart
Aloitimme pelastuskoiraharrastuksen Bartin (Pellavankukan Chutora) kanssa kesällä 2022
Bartin ollessa 1,5-vuotias. Kun isännän metsästysharrastus loppui oli selvää, että tämä nuori
poika tarvitsee paljon aktiiviteettejä ja motivoivaa tekemistä voidakseen hyvin.
Pelastuskoiratoiminta kiinnosti minua ja lisäksi uskoin chesapeakelahdennoutajan
rotuominaisuuksien sopivan siihen hyvin. Kun Raaseporista vielä löytyi toimintaa aktiivisesti
harrastava yhdistys, oli päätös uuden harrastuksen valinnasta minulle ja Bartille helppoa.
Aloitimme henkilöetsinnät VRG Pelastuskoirat ry:ssä metsäetsintöjen harjoittelulla, mutta
alku oli meille molemmille melkoisen haasteellista. Vaikka oli selvää, että tämä koira oppii
nopeasti – jopa yhdestä kerrasta, esimerkiksi ilmaisemaan löytämänsä henkilön, turhautui
Bart helposti motivaation ja työhalun ollessa niin suuria. Jos mielentila ei ollut oikea, ei
keskittymisestä ja paikallaan pysymisestä saatikka uuden opettelusta tahtonut tulla mitään.
Ja samaan aikaan aikuistuminen toi mukanaan omat haasteensa yhdessä tyttökoirien ja
muiden urosten kanssa treenatessamme. Keinoja oikean mielentilan saavuttamiseksi
jouduttiin treenaamaan yhdessä todella paljon ja monta hikikarpaloa vuodatettiin.
Kokemuksen karttuessa, on yhteinen taival koirakkona edennyt mukavasti ja nautimme
molemmat todella paljon tästä harrastuksesta. Harjoituksiin lähdettäessä kumpikin
tiedämme nyt mitä edessä on ja kun pelastuskoiraliivi puetaan Bartin ylle, muuttuu se
hetkessä työkoiraksi, jolla on tehtävä. Tosin, vielä nyt, Bartin ollessa lähes 5-vuotias, on
suoritukseen valmistautumisessa tärkeää saada sille rauhallinen mielentila ja muistuttaa,
että tätä hommaa tehdään yhdessä minun kanssa ja minun johtamana.
Haasteena minulle ohjaajana on ollut oma kouluttautumiseni niin, että pystyn opastamaan
ja ohjaamaan koiraa toimimaan oikein. Harrastus vaatii koiran kouluttamisen lisäksi jatkuvaa
omien taitojen kehittämistä ja Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun kurssisuorituksia (EA,
suunnistus, viestintä jne.). Tavoitteemme on, että koirakkona pystymme säilyttämään
toimintakykymme tosi tilanteen tullen varmasti ja luotettavasti kaikissa olosuhteissa.
Metsäalueilla etsintä tapahtuu koiran ollessa vapaana, mutta taajamissa ja jäljestäessä koira
on kytketty liinaan. Löydetyn henkilön Bart ilmaisee rytmikkäästi ja voimakkaasti
haukkumalla. Se ei koskaan hylkää löydettyä henkilöä, vaan pysyy hänen luonaan, kunnes
saavun paikalle. Ilmaisutapoja on muitakin, mutta ainakin tälle puheliaalle ja kovaääniselle
chessiepojalle on haukku luontevin.
Kesällä 2024 läpäisimme pelastuskoiran haun peruskokeen, keväällä 2025 jäljen
peruskokeen ja seuraavana edessä häämöttääkin haun loppukoe. Jos kaikki menee hyvin,
tulevaisuudessa siintää myös viranomaistarkistus eli VIRTA.
Koirakon, eli koiran ja ohjaajan, yhteistyö on pelastuskoiralle kaiken a ja o. Se, että chessie
on nopea oppimaan ja valmis tekemään töitä, on suuri etu. Myös pieni itsepäisyys ja
periksiantamattomuus on tässä lajissa eduksi, sillä voihan tositapauksessa käydä niin että
ohjaajalta jää jotakin huomaamatta tai että etsittävä kohde sijaitseekin annetun
etsintäalueen ulkopuolella. Silloin ainakin Bart kyllä kertoo selkeästi, että nyt on toimittava
toisin, kuin ohjaaja sanoo.
Pelastuskoirayhdistykset toimivat Suomen Pelastuskoiraliiton alaisuudessa.
Pääset aloittamaan pelastuskoiratoiminnan liittymällä pelastuskoirayhdistykseen pelastuskoirayhdistykseen. Yhdistykset ovat osa Vapaaehtoista pelastuspalvelua (Vapepa), jonka hälytysryhmät auttavat viranomaisia kadonneiden etsinnässä.
Kirsu Moilanen
Pelastuskoirakokeet lyhyesti
Haun peruskoe suoritetaan valoisassa. Alueen koko on noin 2 ha ja suoritusaikaa on noin 30
min. Alueelle on piilotettu kolme henkilöä, jotka kaikki tulee löytää ja ilmaista. Peruskoe
mittaa ohjaajan kykyä laatia toimiva etsintäsuunnitelma, ohjata koiraa alueella, hahmottaa
ympäristöä ja suunnistaa etsinnän aikana sekä koiran kykyä liikkua vaivatta alueella, löytää
sinne piilotetut henkilöt ja ilmaista nämä selkeästi.
Haun loppukoe suoritetaan pimeässä. Loppukoealueen koko on 3–4 ha ja suoritusaikaa on
noin 15 min/ha kohti. Alueelle on piilotettu kolme henkilöä, jotka kaikki tulee löytää ja
ilmaista. Loppukoe mittaa ohjaajan kykyä laatia toimiva etsintäsuunnitelma laajemmalle
alueelle, liikkua ja ohjata koiraa alueella pimeässä ja tehdä kartturin kanssa yhteistyötä
etsinnän aikana sekä koiran kykyä liikkua vaivatta alueella, löytää sinne piilotetut henkilöt ja
ilmaista nämä selkeästi.
Jäljen peruskokeessa jälki nostetaan 100–200 m pituiselta janalta. Peruskoe suoritetaan
valoisassa. Jälki on noin 2–3 t vanha, noin 700 m pituinen eikä sisällä jyrkkiä, alle 90 asteen
kulmia. Kokeen suorittamiseen on aikaa noin 40 min. Koe mittaa lähtökohtaisesti sitä, että
koira osaa nostaa alueelta jäljen ja seurata sitä sekä löytää jäljen päälle jätetyt esineet.
Jäljen loppukokeessa jälki nostetaan 200–300 m pitkältä janalta. Loppukoe suoritetaan
pimeässä. Jälki on noin 4 t vanha, noin 1,5 km pituinen ja sisältää jyrkkiä, alle 90 asteen
kulmia. Kokeen suorittamiseen on aikaa noin 1,5 h. Koe mittaa sitä, että ohjaaja osaa tulkita
hyvin koiran reaktioita, koira osaa nostaa alueelta jäljen ja seurata sitä haastavammissakin
tilanteissa sekä löytää jäljen päälle jätetyt esineet.
Lähde Suomen Pelastuskoiraliitto ry Pelastuskoirakokeen koeohje 1.4.2022